Nonih. Sitten olis yo-juhlat ohi... Jännää, kun on nyt ylioppilas. Jotenkin haikeata, kun lukio loppui ja ei tarvitse enää mennä sinne mihinkään kursseille tai mihinkään. Eikä opettajiakaan näe enää niin säännöllisesti. Mutta kuitenkin tuntuu ihanan helppottuneelta, että vaikka kaipaan lukiossa opiskelua, mutta en kuitenkaan haluaisi sinne enää takaisin!

Mutta, sitten siihen itse lakkiaispäivään. Eli heräsin puoli kahdeksalta, jolloin siskoni laittoi hiukseni (en halunnut tuhlata rahaa kampaajaan tai mihinkään, minkä voi tehdä itse myös tehdään itse) ja sitten valmistelujen jälkeen lähdettiin koululle. Sitten järjestäydyttiin paikoillemme. Miun selkä vaan tuli kipeäksi, kun se penkki oli niin epämukava, enkä löytänyt sopivaa asentoa. Itse lakkien ja todistusten jakaminen ei tuntunut ainakaan minusta mitenkään pitkältä, vaikka se oli harjoituksissa tuntunutkin mahdottoman pitkältä. Ehkä se tuntui itse siellä juhlassa niin lynyeltä, kun mie jännitin koko ajan, että miten mie sen lakin ja todistuksen otan käteeni. Mie yritin koko ajan kattoa, että miten muut laittaa sen todistuksen siihen lakin alle. Sitten kun mie seisoin siellä verhoissa ja kaikki opettajat suunnilleen tuijotti minuun, ni tuntui vähän oudolta ja vaivautuneelta. Mutta onneksi rehtori sanoi miun nimen aika nopeasti sen edellisen tyypin jälkeen, ettei miun tarvinnut siellä seisoskella kamalan pitkään. Ja sitten mie vaan otin lakin ryhmänohjaajalta ja kättelin ja todistuksen rehtorilta. Ja kaikki kävi ihan smoothisti, etten mokaillu mitään! Jee, pointsit siitä!

Ja sit vähän oli jännää laittaa se lakki päähän. Ja laulaa Gaudeamus Igituria. Sitten oli kamalan haikeata kun mentiin kättelemään kaikkia opettajia. Meijän uskonnonopettaja oli ihana, kun se kätteli ja onitteli minua, niin se sano jotain jostain uskonnon pisterajoista. Se aina jaksoi informoida kaikista uskonnon tärpeistä ja muista silloin ennen kirjoituksia. Ja sitten oli yksi opettaja, joka ei ollut koskaan opettanut minua, mutta joka ilmeisesti oli opettanut joskus siskoani, niin hän sanoi, että oliko siskoni siellä koululla. Vastasin, että ei hän kerennyt. Siis, mie en tiennyt edes tuon opettajan nimeä, mutta oli jännää, että hän tiesi, että olen T.:n sisko! Sitten kun tulin psykologian opettajani käteltäväksi, en ensin meinannut tuntea häntä, koska hän oli ajanut partansa pois. Mie katoin ekaks et kuka tää oikein on, mutta sitten miulle valkenikin, että hei, sehän on meijän psykan opettaja!

Sitten lähdettiin valmistelemaan kotijuhlia ja kohtapuoleen tulivatkin sitten vieraat. Ei vieraita ollut paljon, mutta ihan suht mukavaa oli.... Lahjaksi sain sukulaisilta enimmäkseen rahaa, mutta äidiltä ja iskältä sain kaksi kaulakorua ja siskoltani sain sellaisen keraamisen lokerollisen rasian ja sellaisen suloisen keijuenkelikoristeen. Ja siskoni miehen vanhemmilta sain myös kaulakorun lahjaksi, sillä siskoni miehen isä on kultaseppä ammatiltaan. Muuten juhlat menivät aika mallikkaasti.